Pyöräilen ja kuljeskelen luonnossa jonkin verran, mutta en ole mikään luontotutkija enkä  -tuntija. Aina silloin tällöin kiinnitän huomioni johonkin erinomaisen kauniiseen tai harvinaislaatuiseen kohteeseen, joka yllättää minut niin sanotusti kättelyssä.

Tällaisia luonnon järjestämiä juttuja sattui tässä hiljakkoin parikin kertaa. Kummatkin ovat ihan arkisia juttuja, mutta kun ne jotenkin kuitenkin iskivät yllätyksellisesti, huomioin ne normaalista poikkeavalla tavalla.

Hämä-hämähäkki

Menin viime perjantaina käymään vanhimman tyttäremme luona ja siinä hänen ulko-ovensa kohdalla ikkunalla kutoi verkkojaan tällainen veitikka. En tunne hämähäkkilajeja, mutta tulkitsin sen johonkin ristihämiksien joukkoon kuuluvaksi, mutta yhtä lailla se voi olla joku muukin. Googlasin suomalaiset hämähäkit ja yllätyin, että niitä erityyppisiä hämppyjä on monenlaisia ja toki tiesin, että niitä on erinäköisiä ja -värisiäkin, mutta en sitä, että niitä on melkoisen paljon. En kärsi lainkaan araknofobiasta, mutta en minä silti halua sellaista esimerkiksi tyynylleni keskellä yötä.

h%C3%A4mis.jpg

Sulokäärme

Käärmeet ovat hyvin harvinaisia näkyjä, koska ne ovat arkoja. Olen asunut tällä paikkakunnalla 42 vuotta ja olen ollut paljon liikkeellä luonnossa, juossut tuhansia kilometrejä maantiellä sekä ajanut pyörällä ihan samoja reittejä, enkä ole kertaakaan nähnyt elävää käärmettä ennen viime lauantaita. Luotuja nahkoja olen kyllä nähnyt tuolla teiden varsilla, mutta en kärmestä siellä sisällä. Kyitä ja rantakäärmeitä olen nähnyt Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla, mutta siellähän minä en asu. Tuossa parin kilometrin päässä meiltä tämä kuvan sankari köllötteli ja kun kohdalle pysähdyin se käänsi hieman päätään ja lipoi kielellään ilmaa, kuten käärmeet tekevät.

k%C3%A4rmes.jpg