Niinpä. Kukapa ei haluaisi asioiden menevän hyvin? Kukapa ei ole joskus pettynyt itseensä tai toiseen? Tällä otsikolla Juha Tapio on tehnyt uuden laulunkin ja tavalliseen tapaansa hän on onnistunut laatimaan varsin oivallisen tekstin.

Vaan kukapa ei haluaisi elää elämäänsä terveenä ja hyvinvoivana, vaikka meistä toki jokainen tietää, että tämä elo ei loputtomiin kestä. Jonain päivänä tämä kehomme vaan yksinkertaisesti pettää ja eikä sitä voi peruuttaa. Tuohon asiaan ei voi lopulta juurikaan mitään, mutta elämisen laadulle voi toki jotenkin vaikuttaa.

Minulle, niin kuin kaikille muillekin, tulee joka päivä yksi päivä enemmän elettyä elämää. Täytän, jos olen elossa, puolentoista vuoden päästä 70 ja jotenkin tuntuu, että nämä vuodet ovat hurahtaneet alta pois tuosta vaan - pienessä hetkessä. Tässä iässä sitä vaan tuntee, että enää ei jalka nouse yhtä kepeästi eikä ajatus juokse kuten viisikymmentä tai edes kaksikymmentä vuotta sitten. Eikä se ole mikään tunne, vaan silkka totuus.

Tietoisuus vanhenemisesta pitää hyväksyä, koska sitä ei voi estää. Useat hyvinvointilehdet tarjoavat milloin mitäkin ihme temppuja vanhuusvuosien laadun parantamiseksi ja ihan asiaahan ne taitavat monin osin tarjota. Kuka mihinkin uskoo ja viitsii niitä kaikenlaisia elämän laadun parantamistemppuja harjoittaa. Mainosten perusteella jokaisen pitäisi ostaa valtavia määriä vitamiineja ja erilaisia ihmeaineita, mutta vaikka useista ja ehkä kaikista purkeista saakin lisävahvistusta ja toimeliaisuutta elämään, on silti hyvä miettiä, mikä oikeasti on hyväksi ja mikä ennen kaikkea on riittävää. Ei tarvitse tuhlata omaisuutta näihin markkinoinnin superhedelmiin.

Kuten varmaan kaikki muutkin, myös minä olen tehnyt ihan tietoisesti valintoja loppuelämäni laadun parantamiseksi. Vaikka näitä valintoja voi pitää jokseenkin hyvinä, eivät ne ole autuaaksi tekeviä. Vaikka eläisin kaikkia mahdollisia terveystemppuja noudattaen, en mahda sille mitään, jos minuun iskee joku ihmeellinen hermostotauti. On Parkinsonia ja MS-tautia, ALS:ia, ohimolohkon rappeumaa, Alzheimeria, dementiaa ja vaikka mitä. Ei niistä tiedä. Ei myöskään onnettomuuksista - rappusissa kompastuminen tai pyörällä kaatuminen voi aiheuttaa vaikka minkälaiset vammat. Maailmamme on täynnä erilaisia öttiäisiä, joiden purema voi olla kohtalokas.

Jotakin sellaista olen kuitenkin tehnyt, joilla mitä todennäköisimmin ja hyvinkin toivottavasti on merkitystä loppuelämäni hyvinvoinnille.

Yksinkertainen asia on tupakointi. Harrastin moista pahetta ehkä noin kymmenkunta vuotta kohtuullisen säännöllisesti ja sitten vielä tuprutellen pääasiassa juhlien aikana. En varsinaisesti kovin paljon sen jälkeen, kun vanhin lapsi syntyi. Tupakan suuret haittavaikutukset koko elimistölle tiedetään hyvin. Uskoisin suurimman osan myrkyistä jo haihtuneen, koska en ole yli kolmeenkymmeneen vuoteen edes maistanut.

Toinen merkittäväksi katsottava nautintoaine, jonka olen kokonaan jättänyt on alkoholi. Ihmisillä on valitettavan väärä käsitys siitä, että vähäiset määrät eivät aiheuttaisi elimistölle vaaraa ja vahinkoja. Valitettavasti alkoholin käyttö yleisesti hyväksyttynä virkistysmuotona on varsin erittäin yleistä. Kyseinen aine  pieninäkin ja mietoina annoksina on myrkyllistä ja nykytietämyksen mukaan, muutama annos viikossa on jo vaarallista. Ei tarvitse edes juopua, vähäinen maisteleminenkin pari-kolme kertaa viikossa on jo pahasta. Terveydellisten haittojen lisäksi alkoholilla tuppaa olemaan pahoja  vaikutuksia ihan tavalliseen sosiaaliseen elämään - kyllä kaikki sen tietävät. Vähensin omaa juomistani radikaalisti pian täytettyäni kolmekymmentä ja viidenkympin jälkeen se putosi lähes olemattomiin, kunnes kymmenisen vuotta sitten lopetin kokonaan. Eipä tule pahoinvointia eikä krapulaa. Alkoholin jättäminen on erittäin selkeästi parantanut elämäni laatua.

Vaikka olenkin matkustanut runsaasti Kreikassa ja muuallakin Etelä-Euroopassa, välttelen erittäin vahvasti aurinkoa. Hyvin vaaleana ja herkästi palavana en käristele itseäni jo senkään takia, että minusta kova kuumuus on vastenmielistä. Joka vuosi uutisoidaan etenkin alkuvuodesta, että jopa vähäinenkin rusketus on pahasta, koska rusketus ei suojaa ihmistä, vaan on jo merkki siitä, että vahinko on tapahtunut ja iho muistaa uv-säteilyn.

Syön liharuokia, mikä luonnollisesti on huono homma. Prosessoituja lihoja, kuten makkaroita ja leikkeleitä pyrin välttämään, mutta en absoluuttisesti. Muutaman kerran kesässä on makkara tirissyt meidänkin grillissä, mutta kyllä se on huomattukin, että emme talvella syö moista "vihannesta". Aika lailla kasvis-kala-painotteista tuo ruokahomma on, mutta ei sekään ihan absoluuttista ole.

Turhaa sokeriakin välttelen, mutta en siinäkään asiassa ole mikään ehdoton. Ajoittain herkuttelen, mutta en mitenkään älyttömästi, kuten joskus nuorempana. Nykyään kaikki turha tuppaa keräytymään ja vaatisi kyllä jonkinlaista askeesia, mutta ihminen osaa olla heikko. Yksi  tuttu lääkäri sanoi kerran, että kyllä jokaisen pitää myös saada nauttia ja herkutella, kunhan homma ei mene överiksi.

************

Olen aikanaan saanut perinnöksi ja syntymälahjaksi hieman surulliset geenit. Meidän perheessä sydän-  ja verisuonisairaudet ovat enemmän kuin todennäköisiä. Isä menehtyi nuorena sepelvaltimotautiin, äiti sai aivoinfarktin tai jonkun aivotapahtuman pian täytettyään 70 ja veljelläni on ollut vaikeuksia sydämensä kanssa jo melko pitkään. Minulla on näitä kansantautejamme ollut pitkään ja siksi olenkin tarvinnut lääkitystä jo reippaasti yli 20 vuotta. Verenpaine- ja kolesteroli ovat seuranani aina. Johtuneeko sitten siitä, että olen tarkasti näitä asioita seurannut ja jo ennen kuin täytin neljäkymmentä pyysin lääkäriltä seurantaa, missä juurikin nuo korkeat kolesteroliarvot ja verenpainetauti tulivat esille.

Sellainenkin onneton vaiva, uniapnea, napsahti joskus vajaa kymmenen vuotta sitten. Siitä saakka olen nukkunut töttterö naamalla, mihin olen toki täysin tottunut ja uskon vakaasti, että se on parantanut elämäni laatua. Minulla on joitakin tuttavia, jotka eivät usko uniapnean ongelmallisuuteen ja siihen, että sitä pitää hoitaa säännöllisellä, jokaöisellä c-pap-laitteen käytöllä. Tutkimuksethan ovat osoittaneet todistetusti, että uniapnea on hyvinkin osallinen yllättäviin sydän- ja aivohäiriökuolemiin ja tuo salakavala tauti ei ole mikään pikkujuttu. Ongelmahan on se, että uniapnea ei satu eikä se tunnu missään ja jäyhä suomalainen mieli ei hevin usko sellaisen sairauden ongelmallisuuteen.

Kaikki lääketieteelliset ja muut terveysalojen julkaisut paasaavat unen tärkeydestä. Meikäläisen, lähes seitsenkymppisen, pitäisi nukkua yönsä hyvin ja vähintään 7-8-tuntisia unia. Ongelma vaan on se, että eihän sitä unta riitä. Nukun vaihtelevasti ja herään hyvin usein 4-5 tunnin unien jälkeen enkä sitten enää saa unta - ihan toivotonta yrittää. Useammin kuin kerran viikossa ryömin ylös sängystä lukemaan Hesaria joskus neljän aikaan ja sitten ehkä jotenkin kuuden maissa pääsen hetkeksi koiran unille, mutta yöunien korjaussarja onnistuu vasta iltapäivällä, jolloin nukuskelen pienet päivätorkut. Onneksi ei enää tarvitse mennä töihin nuokkumaan.

************

Noille geeneille ei voi mitään ja jonain päivänähän täältä se lähtö tapahtuu, mutta elän toivossa, että voin vaikuttaa omaan vointiini edes jotenkin. Kaikkien lääkejuttujen ja muiden hyvien terveyttä edistävien juttujen lisäksi pyrin liikkumaan. Pystyn mainiosti hiihtämään ja pyöräilemään, jotka vaan ovat aika lailla olosuhteista riippuvaisia liikuntamuotoja. Jokavuotinen hiihtotavoitteeni on vähintään 300 kilsaa, mikä on vähän, mutta kun käy noin kympin lenkillä, se vaatii vähintään kolmeakymmentä liikkeellelähtöä talven aikana. Valitettavasti viime talvi täällä Etelä-Suomessa oli niin surkea, että en päässyt kertaakaan ladulle. Pyöräilytavoitteeni on kausittain 1000 kilometriä, mikä sekin on aika vähän, mutta vaatii joka tapauksessa vähintään 50-70 liikkeelle lähtöä. Tämän kesän osalta tuo tavoite on minulla piakkoin valmis ja pyöräillä voi hyvin ihan pitkälle lokakuuhun. Vielä joku vuosi sitten kävelin paljon, mutta siihen on tullut valitettava hidaste jonkinasteisen nivelrikon takia. Lonkka ja selkä kipeytyvät herkästi ja sitten joutuu pitämään taukoja, mikä ei tietenkään ole hyvä asia.

Kaikkien muiden hoitojuttujeni lisäksi hyvinvointini edistämiseen kuuluu laulu ynnä kitaran- ja pianonsoitto.