Ollessani lapsi, televisiosta ei tullut urheilua juuri lainkaan. Suurimmat ja merkityksellisimmät tapahtumat näytettiin kyllä, mutta esimerkiksi silloista jääkiekon mestaruussarjaa ei varmaan koskaan. Suurimmat syyt olivat varmaan puuttellisessa tekniikassa ja moisen toiminnan kalleudessa. Toinen juttu sinänsä oli varmasti tv-ohjelmien tuotantopolitiikassa. Yleisradio pyöritti koko tv-tarjontaa ja sinne piti tietenkin saada asiaohjelmia, elokuvia ja muuta viihdettä. 

Nykypäivän mahdollisuuksista ei voinut uneksiakaan. Kaikkea urheilua ei pysty millään seuraamaan, vaikka yrittäisi valikoida parhaat päältä. Peruskanavien kautta tämä ei toki onnistu, vaikka esimerkiksi liigamatseja näytetään noin kerran viikossa Katsomon ilmaispalvelun kautta. 

Urheilun suurtarjonnan takia, minulla on oma urheiluruutuni, joka ei sisällä juurikaan muuta kuin jääkiekkoa. Kesäisin katselen yleisurheilua jonkin verran. Seuraan kyllä suuria urheilukisoja, mutta sielläkin on sinivalkoiset silmälasit päässä, eli haluan nähdä suomalaisten menestyvän tai ainakin osallistuvan. Todennäköisesti tästä pikkupatriotismista johtuen en välitä pätkän vertaa jalkapallosta, joka on muutenkin tavattoman tylsää ja kun suomalaiset ovat kauttaaltaan niin heikkoja, niin kukapa sitä jatkuvaa häviämistä ja huonoa peliä haluaa katsella. No, aika moni. 

Näen halutessani kaikki jääkiekon liigamatsit, mutta en tietenkään mitenkään ehdi niitä katsoa ja tyydyn vain seuraamaan HIFK:n pelejä ja joskus jonkun jännittävän ja HIFK:lle merkityksellisen pelin loppuratkaisuja. 

***************

Pari viikkoa sitten tutkailin omaa ennustettani tulevia talvilajien olympiakisoja ajatellen. Entisaikojen mitalisaalista ja menestystä, missä pronssimitali oli pettymys, ei toki kannata haaveilla, eikä oikeasti olisi mikään ihme, vaikka maamme edustusurheilijat eivät saisi ensimmäistäkään mitalia. Omakohtainen ponnistelu ja kova taistelu urheiluhuipulle ei, eikä itse asiassa esimerkiksi yhteiskunnalliselle pärjäämiselle, ole enää suomalaisille tärkeää toimintaa. Koko homma perustuu siihen, että peruskoulujärjestelmämme ei hyväksy kilpailua ja päästää läpi kaikki suoritukset, vaikka nuori ei edes vaivaudu paikalle. Laiskuus ja saamattomuus, joka verhotaan hienon prokrastinaatio-sanan alle, on nykypäivänä vahvasti suosiossa, joskaan ei koske ihan kaikkia. Tämähän näkyy siinä, että nuoret eivät halua käydä lukiota ja jos jotenkin sinne päätyvätkin, suoriutuvat miten kuten, eivätkä valmiudet riitä korkeakouluopiskeluun. Ei tämäkään kaikkia koske.

Edelleenkin näyttää siltä, että hiihtäjät eivät kovin erikoisesti tule pärjäämään. Norjalaiset etusijalla ja ruotsalaiset sekä satunnaiset onnistujat muualta tulevat viemään vanhojen perinteisten lajien mitalit. Keskieurooppalaiset ovat vahvoja mäkihypyssä ja alppilajeissa, mutta ampumahiihto on tällä hetkellä sellainen pieni valonväläys suomalaisessa talviurheilussa. Suvi Minkkinen on pärjännyt hyvin mc-kilpailuissa, enkä pidä ainakaan mahdottomana hänen menestymistään jopa arvometallin saavuttamiseksi. 

Toinen tavallaan puskista tullut ja loistavasti tällä kaudella menestynyt urheilija on alppihiihtäjä Eduard Hallberg. Hyvänä päivänä hänkin näkyy kirkkaimmissa valoissa ja oikeasti voi jopa nousta sille kuuluisalle podiumille. Kilpailu kymmennesosista ja sadasosista on siinä urheilumuodossa sikamaisen tiukkaa ja ei tarvita kuin pieni jääkikkare radalla ja se on siinä. Hyvä laskija hän joka tapauksessa on.Se pieni kikkare voi myös sattua jonkun muun kuin suomalaisen tielle.

Eilen tai toissapäivänä luin jostain, että lumilautailijoita ei lähde Suomesta kisoihin kuin pari lajin taitajaa. Pikään suomalaiset lökäpöksyt olivat maailman kärkiluokkaa, mutta jonnekin peruskoulun pölyiseen nurkkaan on sekin homma jäätynyt. 

Jääkiekon suhteen olen kuta kuinkin menttänyt toiveeni. Meillä on tulossa loistava ykköskenttä - yksi NHL:n parhaita (Hintz, Rantanen Granlund, Aho, Lundell, Heiskanen ja Lindell ehdolla), ja ihan kova kakkonenkin, mutta etenkin nyt puolustajien puute tulee olemaan rankka. Muutenkin vähäinen suomalaisten edustus siellä pakistossa on nyt loukkaantumisten takia pahimmillaan harventumassa, eikä tarpeeksi kovia osaajia kerrassaan ole laittaa sinne. Hyvät maalivahditkaan eivät pelasta, koska veräjänvartija pelaa hyvin, jos joukkue kykenee häntä tukemaan pahimmissa paikoissa. Kanadalaisten, usalaisten ja ruotsalaisten vyöry on raaka ja ankara. Kaiken lisäksi en luota valmentajaan. Antti Pennanen on hyvä valmentaja pitkään sarjaan, mutta häneltä puuttuu luovuus ja riittävä rentous. Antti on niin tavattoman jäykkä ja virkamiesmainen, että spontaani reagointi lyhyessä sarjassa maailman parhaita pelaajia vastaan ei toimi. Vähän on kuin lähtisi kiihdystyskisaan tankki täynnä dieseliä.

Pessimisti on puhunut, ugh! Ehkä ei pety niin pahasti, kun odotukset ovat vähäiset.